Julkisuus on sosiaalisen elämän alue, jonne yksilöt voivat tulla yhdessä keskustelemaan ja tunnistamaan yhteiskunnan ongelmia ja vaikuttamaan poliittiseen toimintaan. Vastakohtina julkisuudelle ovat yksinäisyys ja salaisuus. Julkisuudella haetaan yhteisyyttä ja mahdollisuutta jakaa kokemuksia. Julkisuudella tarkoitetaan nykypäivänä lähinnä mediajulkisuutta. On erittäin vaikeaa tulla julkkikseksi ilman medianvälineitä, joita ovat muun muassa internetti, lehdet ja televisio. Julkisuus voidaan mieltää positiiviseksi tai negatiiviseksi, esimerkiksi VR:n hyvä ja tehokas kriisitiedottaminen parantaa huonoa julkisuutta. Pinnalla olevat asiat ovat usein riippuvaisia ajankohdasta, esimerkiksi joulun alla mainostus. Median laajuus voitaisiin luokitella vaikka neljään osaan; paikallinen media, alueelliset mediat, valtakunnallinen media ja kansainvälinen media. Loppua kohden edellisessä lauseessa on vaikeampi päästä. Ihmisellä on neljä minä-osaa; käsitys itsestään, yksityinen puoli, muiden käsitys itsestään ja mitä luullaan toisten ajattelevan itsestämme. Haluamme antaa itsestämme haluamme kuvan ja säilyttää sen imagon, mutta aina muut eivät ajattele kuinka me heidän haluaisimme ajattelevan meistä. Julkisuus luokitellaan olevan kodin ulkopuolella, mutta koti on laissa mediasuojattu. Kukaan ei saa kuvata sinua kodin piirissä ilman lupaa, ei edes sinun ollessa pihallasi.
Mitä julkisuudella haetaan? Julkisuudella haetaan monia eri asioita. Yleensä tavoitellaan ison yleisön huomiota erilaisista syistä. Kunnianhimo on usein taustalla poliittisilla hahmoilla, jotka kalastelevat ääniä. Mainetta voidaan pitää yllä, mutta myös tunne tärkeydestä ohjaa ihmisiä julkisuuteen. Joillekin riittää edes hetki olla näkyvillä, mutta joillekin vaihe päälle kun on niin kivaa olla esillä. Johanna Tukiainen on hyvä esimerkki henkilöstä, joka nauttii olla julkisuudessa. Julkisuuden arvo on nykypäivänä laskenut ja melkein kenestä tahansa voi tulla julkkis. Uutisointi on muuttunut viihteellisemmäksi, esimerkiksi 7 päivää -lehti. Vaikka kaikki tietää sen lähteiden kyseenalaisuuden, ihmiset lukevat sitä silti. Joskus on kuitenkin epäitsekkäitä syitä olla mediassa esillä, kuten esimerkiksi “Me puolisomme menettäneet”-tyyppisissä artikkeleissa. Syy lähettää tiedotteita medioihin ja hakea asialleen näkyvyyttä on usein se, että se on ilmaista julkisuutta. Maksullinen julkisuus on mainontaa ja nettisivujen pito, mutta journalistinen sisältö, sosiaalinen media ja tiedottaminen ovat ilmaista.
Mediajulkisuutta ei voi kokonaan hallita Voidaan aina lähettää tiedotteita medialle, mutta kuitenkin toimituspäälliköt päättävät mitä kerrotaan ja mitä jää pois. Viestinnän sävykin saattaa muuttua eri toimittajien käsissä ja se, että saadaanko julkisuutta oikeissa välineissä ja näkyvästi, riippuu monesta eri tekijästä. Ajoitus ratkaisee. Voi kuitenkin olla, että haluttu kohderyhmä ei löydä heille tarkoitettua viestintää, vaikka kaikki tehtäisiin oikein.
Habermasin mukaan aikoinaan julkisuuden tarkoituksena oli alistaa ihmisiä tai asioita julkiselle järjenkäytölle ja poliittiset päätökset julkisen mielipiteen tarkastettaviksi, mutta nykyisin se palvelee liian usein ainoastaan eturyhmien salailupolitiikkaa - pr-julkisuutena se antaa ihmisille tai asioille julkista vaikutusvaltaa nostaen niiden suosiota ei-julkisessa mielipideilmastossa. Kannattaa lukea Habermasin kirja vuodelta 1962, nimeltään Julkisuuden rakennemuutos. Vanha kirja käsittelee hyvin nykypäivänkin julkisuuskäsitettä. Nykypäivänä myös tavalliset kansalaiset tarvitsevat heitä kiinnostavaa mediaa.
p.s. Sori ku kesti, ei löydetty yhteistä aikaa tehdä ja haluttiin tehdä tämä kuitenkin huolella :) Terveisin Lyydia, Nella & Risto
1. Mielestäni ei ole. Julkisuus jakaa mielipiteitä todella vahvasti. Itse koen, että kaikki julkisuus vaan ei voi olla hyvää.
2. En tiedä. Jos olisin oikeasti tehnyt jotain, se ei haittaisi minua. Mutta en ikinä haluaisi esim. tosi-tv tyyppistä julkisuutta.
3. Julkisuuteen voi tulla vääränlainen kuva, mikä ei tietenkään ole hyvä yrityksen kannalta. Vääränlaisesta tiedottamisesta voi tulla sellainen kuva, että yritys ei hallitse tiedotusta, mikä taas tekee siitä epäuskottavan.
Näen julkisuuden punaisena vaatteena niille, jotka ovat alituiseen tapetilla. Ne ihmiset, jotka taas eivät ole tunnettuja, tahtovat monesti julkisuuteen keinolla millä hyvänsä. Suhtautuminen julkisuuteen tulisi olla hieman varauksellinen ja etäinen, objektiivinenkin.
Julkisuuden valon pääseminen omalta osaltani on kiinnostava asia, mutta vain jos se onnistuu työni ja tekojeni kautta. En tahdo antaa tekijää kansalle revittäväksi, koska taide ja työt lopulta määräävät paikan julkisuudessa.
Julkisuus on sosiaalisen elämän alue, jonne yksilöt voivat tulla yhdessä keskustelemaan ja tunnistamaan yhteiskunnan ongelmia ja vaikuttamaan poliittiseen toimintaan. Vastakohtina julkisuudelle ovat yksinäisyys ja salaisuus. Julkisuudella haetaan yhteisyyttä ja mahdollisuutta jakaa kokemuksia. Julkisuudella tarkoitetaan nykypäivänä lähinnä mediajulkisuutta. On erittäin vaikeaa tulla julkkikseksi ilman medianvälineitä, joita ovat muun muassa internetti, lehdet ja televisio. Julkisuus voidaan mieltää positiiviseksi tai negatiiviseksi, esimerkiksi VR:n hyvä ja tehokas kriisitiedottaminen parantaa huonoa julkisuutta. Pinnalla olevat asiat ovat usein riippuvaisia ajankohdasta, esimerkiksi joulun alla mainostus. Median laajuus voitaisiin luokitella vaikka neljään osaan; paikallinen media, alueelliset mediat, valtakunnallinen media ja kansainvälinen media. Loppua kohden edellisessä lauseessa on vaikeampi päästä.
VastaaPoistaIhmisellä on neljä minä-osaa; käsitys itsestään, yksityinen puoli, muiden käsitys itsestään ja mitä luullaan toisten ajattelevan itsestämme. Haluamme antaa itsestämme haluamme kuvan ja säilyttää sen imagon, mutta aina muut eivät ajattele kuinka me heidän haluaisimme ajattelevan meistä. Julkisuus luokitellaan olevan kodin ulkopuolella, mutta koti on laissa mediasuojattu. Kukaan ei saa kuvata sinua kodin piirissä ilman lupaa, ei edes sinun ollessa pihallasi.
Mitä julkisuudella haetaan?
Julkisuudella haetaan monia eri asioita. Yleensä tavoitellaan ison yleisön huomiota erilaisista syistä. Kunnianhimo on usein taustalla poliittisilla hahmoilla, jotka kalastelevat ääniä. Mainetta voidaan pitää yllä, mutta myös tunne tärkeydestä ohjaa ihmisiä julkisuuteen. Joillekin riittää edes hetki olla näkyvillä, mutta joillekin vaihe päälle kun on niin kivaa olla esillä. Johanna Tukiainen on hyvä esimerkki henkilöstä, joka nauttii olla julkisuudessa. Julkisuuden arvo on nykypäivänä laskenut ja melkein kenestä tahansa voi tulla julkkis. Uutisointi on muuttunut viihteellisemmäksi, esimerkiksi 7 päivää -lehti. Vaikka kaikki tietää sen lähteiden kyseenalaisuuden, ihmiset lukevat sitä silti. Joskus on kuitenkin epäitsekkäitä syitä olla mediassa esillä, kuten esimerkiksi “Me puolisomme menettäneet”-tyyppisissä artikkeleissa.
Syy lähettää tiedotteita medioihin ja hakea asialleen näkyvyyttä on usein se, että se on ilmaista julkisuutta. Maksullinen julkisuus on mainontaa ja nettisivujen pito, mutta journalistinen sisältö, sosiaalinen media ja tiedottaminen ovat ilmaista.
Mediajulkisuutta ei voi kokonaan hallita
Voidaan aina lähettää tiedotteita medialle, mutta kuitenkin toimituspäälliköt päättävät mitä kerrotaan ja mitä jää pois. Viestinnän sävykin saattaa muuttua eri toimittajien käsissä ja se, että saadaanko julkisuutta oikeissa välineissä ja näkyvästi, riippuu monesta eri tekijästä. Ajoitus ratkaisee. Voi kuitenkin olla, että haluttu kohderyhmä ei löydä heille tarkoitettua viestintää, vaikka kaikki tehtäisiin oikein.
Habermasin mukaan aikoinaan julkisuuden tarkoituksena oli alistaa ihmisiä tai asioita julkiselle järjenkäytölle ja poliittiset päätökset julkisen mielipiteen tarkastettaviksi, mutta nykyisin se palvelee liian usein ainoastaan eturyhmien salailupolitiikkaa - pr-julkisuutena se antaa ihmisille tai asioille julkista vaikutusvaltaa nostaen niiden suosiota ei-julkisessa mielipideilmastossa. Kannattaa lukea Habermasin kirja vuodelta 1962, nimeltään Julkisuuden rakennemuutos. Vanha kirja käsittelee hyvin nykypäivänkin julkisuuskäsitettä. Nykypäivänä myös tavalliset kansalaiset tarvitsevat heitä kiinnostavaa mediaa.
p.s. Sori ku kesti, ei löydetty yhteistä aikaa tehdä ja haluttiin tehdä tämä kuitenkin huolella :)
Terveisin Lyydia, Nella & Risto
Nää unohtu tosta, sori :)
VastaaPoistaKysymys 1. On sanottu, että kaikki julkisuus on positiivista. Onko totta?
Kysymys 2. Haluaisitko itse julkisuuteen ja minkä takia?
Kysymys 3. Mitä negatiivisia puolia voi olla vääränlaisella tiedottamisella?
1. Mielestäni ei ole. Julkisuus jakaa mielipiteitä todella vahvasti. Itse koen, että kaikki julkisuus vaan ei voi olla hyvää.
VastaaPoista2. En tiedä. Jos olisin oikeasti tehnyt jotain, se ei haittaisi minua. Mutta en ikinä haluaisi esim. tosi-tv tyyppistä julkisuutta.
3. Julkisuuteen voi tulla vääränlainen kuva, mikä ei tietenkään ole hyvä yrityksen kannalta. Vääränlaisesta tiedottamisesta voi tulla sellainen kuva, että yritys ei hallitse tiedotusta, mikä taas tekee siitä epäuskottavan.
Näen julkisuuden punaisena vaatteena niille, jotka ovat alituiseen tapetilla. Ne ihmiset, jotka taas eivät ole tunnettuja, tahtovat monesti julkisuuteen keinolla millä hyvänsä. Suhtautuminen julkisuuteen tulisi olla hieman varauksellinen ja etäinen, objektiivinenkin.
VastaaPoistaJulkisuuden valon pääseminen omalta osaltani on kiinnostava asia, mutta vain jos se onnistuu työni ja tekojeni kautta. En tahdo antaa tekijää kansalle revittäväksi, koska taide ja työt lopulta määräävät paikan julkisuudessa.